Keittiöhaaveita

Viime kuukausina olemme talouden miespuolisen osan kanssa käyneet pitkiä useasti toistuvia keskusteluja keittiömme tulevasta ilmeestä. Tykkään kovasti siitä, että toinenkin osallistuu sisustusprojektiin edes jonkin huoneen osalta, mutta kommunikointi ei ole aina ihan helppoa sellaisen henkilön kanssa, jonka mielipiteet aiheesta tulevat ulos pääasiassa ilmauksina ihan sama ja EI. Näin esimerkiksi olohuoneen ja keittiön verhojen kanssa.

Keittiön suhteen olemme kuitenkin päässeet jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen siitä, että tyyli tulee olemaan 60-70-lukujen retroa. Idea taisi olla alunperin jopa poikaystävän keksimä ja lähti liikkeelle retrohenkisestä lampunvarjostimesta, jonka saimme hänen isoisänsä mökiltä.

varjostin retroa, jalka Ikeasta

Tähän väliin ajattelin kunnon bloggaajan tapaan lainata itseäni viitaten tähän DIY-pöytälamppuun, joka valmistui vastaavan varjostimen valkoisesta versiosta. Omien postausten lukeminen on joskus näköjään kannattavaa: olin lopulta saanut aikaiseksi vain lupauksen kyseisen lampun esittelemisestä. No, siinä se nyt on.

Palatakseni itse asiaan keittiön pääasiallinen ongelma näyttäisi olevan tuolit ja niiden tyyli, väri ja yhteensopivuuden aste. Itse nimittäin olen haaveillut ruokaryhmästä, jossa erilaiset mutta tyyliltään vastaavat tuolit olisivat sulassa sovussa keskenään yhtenevän värin (valkoinen!) ansiosta. Koneelta löytyneiden inspiraatiokuvien perusteella ajatus on ollut takaraivossa jopa pidempään kuin luulin:

kuva Pinterest

kuva Sanctuary

Vaikka budjettimme ei tietenkään veny (äärimmäistä kuolausta aiheuttaviin) Tolixeihin tai Eameseihin asti, pidän molempien kuvien fiiliksestä ja kokonaisuuden yhteensopivasta eriparisuudesta. Ylemmässä kuvassa koukuttaa varsinkin eri värien ja materiaalien yhdistäminen, alemmassa taas silmään pistää kovasti yllämainitun lampun värinen DSR-yksilö. Toisaalta joka toisessa sisustusblogissa näkyvät pinnatuolitkin houkuttavat suuresti juuri nyt:

kuva Sanctuary

Miehekkäämpi puoliskoni kuitenkin painottaa tyyliä (ja niiden yhdistelyä) enemmän a) mukavuutta ja b) sitä retrohenkisyyttä. Hänen viimeisin ideansa olikin materiaaliksi muovi, jonka luulin tarkoittavan vain yhtä tuolia tämän postauksen toisen kuvan henkeen. Eilen illalla kuulin kuitenkin, että kyseisessä pienessä mielessä olikin pyörinyt kokonainen ryhmällinen muovisia istuimia 70-luvun Askon Amigojen henkeen, ja että vastaavat löytyvät jälleen isoisän varastoista.

Koska 60-luvun tammiviiluisilla ovilla varustettuun keittiöömme ja omaan mukavuudenhaluuni sopisi kuitenkin jättää edes hiukan puuta, ja sain edellämainitun pään jo melkein kääntymään kohti pinnatuoli-innostusta, ajattelin ehdottaa seuraavaa: puinen, valkoiseksi maalattu pöytä (siis nykyisemme pienellä tuunauksella), kaksi valkoista pinnatuolia ja kaksi retro-muovituolia siinä värissä kuin ne Isoisän kätköistä löytyvät. Mitä sanotte?