Happy Halloween!

Tuli näköjään taas spontaani parin viikon blogihiljaisuus. En tiedä onko huono vai hyväkin asia olla välillä hiljaa, mutta tällä välillä olen mm. tehnyt ensimmäisen tenttini, lukenut toiseen, neulonut itselleni uutta huivia, etsinyt raivoisasti käytettyä järjestelmäkameraa, sekä leikkinyt vähän ainejärjestöaktiivia. Tenttiin on kuitenkin luettu niin ahkerasti epätoivoisesti lähipäivien aikana, että päätin tässä välissä palkita itseni tuottamalla vähän omaakin luettavaa.

Huiviprojekti, lanka Novitan Keloa

Lauantaina kuitenkin päätimme tenttilukemisen lomassa hiukan juhlistaa jenkkien Halloween-viikonloppua. Ei, en raahannut miestäni trick or treat-kierrokselle, vaan otin vihdoin epävirallisena tupaantuliaislahjana meille tulleen, antajan itse kasvattaman kurpitsan käsittelyyn. Ensimmäisen kerran oikean kurpitsan käteen saaneena selasin ensin pari päivää nettisivuja sekä kotimaasta että juhlan alkuperämaasta, mutta kokemus oli silti kohtalaisen pysäyttävä. Tyhjennysprojektia todistaneen miehen ilmeestä päättelin, että tämän työvaiheen jätän ehkä kaikkien parhaaksi kuvaamatta. Voin kuitenkin kertoa että hedelmää siinä oli. Paljon.

Hienoisen kaaoksen laannuttua keittiössä päästiinkin itse jalostuspuuhaan. Kurpitsa on siitä kätevä raaka-aine, että siitä tarvitsee ainakaan tähän aikaan vuodesta heittää hyvin vähän pois. Ensimmäinen tuotos oli tietenkin perinteinen kurpitsapiirakka, jonka ohje lainattiin täältä korvaten luonnollisesti purkkitavara oikealla kurpitsasoseella (n. 4 dl). Sosetta jäi vielä pari desiä esimerkiksi muffinien täytteeksi pakkaseen. Maistamaan kutsutut, paremmin kyseistä kulttuuria tuntevat kaverit tuomitsivat piirakan "ihan oikean makuiseksi". Kuva sopisi esteettisyydeltään paremmin Kotikokki-palstalle, mutta tähänkin pätee se vanha virsi: kuva huono, maku loistava.

Tätä nautittiin vaniljakastikkeen kanssa.

Seuraava sovellus samaisesta hedelmästä olivat paahdetut, suolatut kurpitsansiemenet. Jos edellinen kuva oli epäesteettinen, niin tämä nyt ei ainakaan mennyt ihan kuin Strömsössä. Siemenet nimittäin eivät juurikaan muistuttaneet ulkoiselta habitukseltaan ohjekuvaa vaan lässähtivät epämääräisiksi lastuiksi uunissa. Kahdelle tenttiinlukijalle nämä kuitenkin maistuivat niinkin hyvin, että ehdin juuri ja juuri ottaa kuvan ennenkuin ne katosivat...

Kurpitsansiemen-lastut

Kolmas klassinen tuotos oranssista raaka-aineestani oli tietenkin periamerikkalainen Jack o'lantern eli kurpitsalyhty, joka pääsi kynttilöineen parvekkeelle hymyilemään.

Nyt, kun olen palkinnut itseni jo shoppailulla, jäätelöllä, kameranmetsästyksellä ja blogihetkellä, voinkin palata hymyillen vähintään yhtä leveästi tenttikirjan pariin. Tai ehkä en lupaa mitään siitä hymystä.