Kesä-ähky

Jos minulta kysytään, mikä on lempivuodenaikani, vastaan ensin "kesä, koska silloin on lämmintä", mutta sitten lisään, että pidän myös syksystä. Ja keväästä ja talvesta. Vuorokaudenajoista puhuttaessa tehtävä on huomattavasti helpompi: tiedän ainakin, etten ole solullanikaan aamuihminen. Sen sijaan odotan jokaista vuodenaikaa yhtä paljon ja elän niiden hyviä puolia täysillä. Kesällä otan aurinkoa ja syön paljon jäätelöä, syksyllä pukeudun villaneuleisiin ja juon kaakaota tv:n ääressä, talvella neulon lapasia ja pipoja ja leikin lumella, ja keväällä otan aina yhtä suurella ilolla pikkukengät käyttöön.

Tulin siis siihen tulokseen, että kesä-, talvi- tai syksyihmisen sijaan olen vuodenaikaihminen. Sellainen, joka pitää kaikista vuodenajoista ja tarvitsee niiden tuomaa vaihtelua.

Kaikessa tässä pohjustuksessa avainsana on vaihtelu. Vaikka kesällä kuinka on kivaa, en enää tässä vaiheessa jaksa innostua lämpimistä päivistä ja paahtavasta auringosta, vaan kaipaan syksyn kirpeää viileyttä. En halua enää kokea olevani velvoitettu nauttimaan viimeisistä lämpimistä päivistä ulkona, kun istuisin mieluummin sisällä hyvän kirjan ääressä juomassa teetä. Otsikon korvia hivelevä sanantekele yrittää ilmentää juuri tätä tunnetilaa. Kaiken "kivan" pitäisi loppua aikanaan.

Syksykaipuulleni on syvällisen pohdinnan lisäksi myös täysin käytännöllinen selitys. Kesäisen lämpimät päivät nimittäin tuottavat ylitsepääsemättömiä pukeutumisvaikeuksia: aamulla elohopea on niin alhaalla, ettei ilman kaulahuivia ja pitkiä housuja selviä, mutta iltapäivällä parinkymmenen asteen lämmössä ja auringonpaisteessa tulee shortseja ikävä. Jos ei halua palella aamulla tai illalla, eikä toisaalta hikoilla iltapäivästä, pitäisikö sitten pakata laukkuun kokonaan toinen vaatekerta? Ei innosta.

Minä kun haluaisin jo pukeutua Chloén tyyliin neuleeseen ja harmaisiin ribbisukkahousuihin (jollaiset ostin juuri),

 käyttää ihania, nahkaisia nilkkureita (Bianco),

verhota itseni lämpimällä palmikkoneuleella (Topshop),

tai kutoa itselleni Vilan tyylisen neuleponchon ja kääriytyä siihen katsomaan pimenevää iltaa. Miksi minun ei sitten anneta tehdä niin? Sen sijaan minulle kerrotaan, miten minun täytyy nauttia lämmöstä tai iloita siitä, kun jalat hikoilevat ribbisukkahousujen ja ballerinakenkien alla.

Tällä kertaa kuitenkin syysflunssani iski oikeaan aikaan: vaikka jouduin jäämään pois kiinnostavilta luennoilta, sain loistavan tekosyyn kääriytyä sohvanpohjalle torkkupeitto päällä lukemaan sisustuslehtiä!