Partsi-inspis

Projekti nimeltä "Parvekkeesta kiva kesähuone" on täällä pienessä stagnaation tilassa, vaikkakin idea on jo suunnilleen valmiina. Tekemistä hidastaa a) kipeät mustelmat kädessä, b) hetkellinen rahapula ja c) näiden kahden aiheuttama antipatia koko hommaa kohtaan. Kylläpä nyt tulee sivistyssanaa toisen perään.

No, meidän partsihan näyttää tällä hetkellä tältä:

 Hioin pöydän ja öljysin tuon päälipinnan viikonloppuna ja eilen yritin tehdä homman loppuun jalkojen osalta, mutta tekemisen katkaisi äkillinen eturistiriita partsipöydän kanssa. Se nimittäin kätevänä taitettavana mallina romahti ainakin kolme kertaa eilisen 15 minuutin työn aikana, ja viimeisen kerran käteni ollessa välissä. Ei hyvä.

Tarkoitukseni oli tehdä tämä postaus jo eilen, mutta suuttumus pöytää kohtaa aiheutti lähinnä anti-inspiraatiota koko asiaa kohtaan. Nyt kuitenkin on uusi päivä ja aurinkokin paistaa, joten sain viimein aikaiseksi kollaasin siitä, miltä haluaisin ja aionkin saada parvekkeen näyttämään.

Pöytä Bergaform, tyyny Ellos, muut Ikea.

Koska pöytä on jo olemassa ja kooltaan melko suuri verrattuna itse parvekkeen lattiapinta-alaan, pitää tuolien olla ensinnäkin siihen sopivat ja toiseksi mielellään melko kevyet. Nuo Ikean Tärnö:t maksavat vain kympin kipale, joten sopisivat jopa budjettiinkin. Toinen ehdoton juttu on yrttitarha: keittiössä asustava kaupan basilikasta jatkettu yksilö siirtyy partsille ja saa myöhemmin kaverikseen muita yrttejä ja ehkä kukkiakin. Jotain vihreää kuitenkin. Ruukuiksi ehkä jotkut kivemmat kuin nuo mustat muoviset. Muu kollaasin rekvisiitta on lähinnä tuomassa ideaa fiiliksestä ja värisävyistä: selkeitä värejä, ehkä raitaa tai merihenkisyyttä, ja viltti kylmempiä iltoja varten. Siinä se.

Tämäkin idea on tosin jo toinen laatuaan, sillä inhottavan realistinen poikaystävä tuli ensimmäisessä väliin ja a) ei antanut ostaa vähän ruosteessa olevia Tapiovaaran muovituoleja parveketuoleiksi sekä b) huomautti, ettei parvekkeen lattiaa voi täyttää värikkäillä räsymatoilla. Homehtuvat kuulemma kosteudesta. Höh.

Ryhtiliike

Viimeiset viikot opiskelua tänä vuonna olivat sen verran rankkoja muutaman oheisaktiviteetin kera, että kaikki muu - koti, oma kroppa, blogi ja jopa kaverit - jäivät täysin sivuun. Pahoitteluni tästä niille muutamille, jotka tätä räpellystä yrittävät seurata. Maanantaina alkoi kuitenkin kauan odotettu loma, jota jatkuu ennen ensimmäistä työjaksoa vielä tämän ja ensi viikon. IHANAA!

Mahtavan sään ohella riemua tuottaa varsinkin se, että saa ja ehtii tehdä sitä mitä haluaa. Lenkkeilyn, salitreenin ja terveellisen ruuan toivotin tervetulleeksi jo maanantaina, siivoilun aloitin eilen ja nyt lähtee käyntiin vielä muutamia roikkumaan jääneitä kotiprojekteja. Listalla on tällä hetkellä mm. partsipöydän öljyäminen, keittiön tuolien maalaaminen sekä muutama ommeltava tyynynpäällinen.

Tämä kangas, tarkemmin sen keksiminen, mitä siitä tekisi, on yksi tehtävälistalla roikkuneista asioista. Turkulaisen Polkkajamin suunnitelemalla kuosilla varustettu palanen löytyi aiemmin mainitsemastani Jeti-shopin loppuunmyynnistä ja asuu edelleen kaapissa. Saa nähdä, päätyykö kesämekoksi vai sohvatyynyksi - tai vaikka molemmiksi. Samaisesta kaapista löytyy myös mm. pala raidallista canvas-tyyppistä puuvillaa, josta syntyy lähipäivinä fatboy-kokoinen lattiatyyny miehen toiveesta.

Polkkajam on muutenkin noussut uudeksi lemppariksi ja haaveiden kohteeksi tässä osoitteessa. Bongasimme nimittäin Turku Design Festivalin aikaan merkin uusimpia kuoseja julisteina, ja olisimme niistä pari kotiuttaneetkin, mikäli olisimme päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mikä sopii väreiltään meille. Noh, hienoja ne ovat silti, tässä pari suosikkia:

Hetkellisessä innostuksessani kokeilen nyt samalla, josko Arjen ihanuus toimisi ja saisi uusia kavereita uudessa osoitteessa. Tämän vuoksi päivittelen tämän ja muutamia seuraavia tekstejä sekä tänne, että Lilyn palstalle. Pysykää kuulolla!

8.5.

Taas pikaista päivitystä ennen kuin palaan koulutöiden pariin: konsepti nimeltä Me täyttää tänään kolme vuotta! Ensimmäisen yhteisessä kodisssa vietetyn vuosipäivän aamiainen näytti tältä ja sai suurta arvostusta yllätetyltä kanssaeläjältä.

Tänään tapahtuu myös muuta merkittävää, kun eräs hyvä ystäväni täyttää 20 vuotta (tai alkaa käydä kolmatta kymmentä, kuten hän itse asian ilmaisi) ja toinen pyrkii unelmiensa opiskelupaikkaan.

Aikuisuuden kanssa tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä, vaan edelleen on ihan ok syödä lättyjä aamiaiseksi.

Turku-inspis

Kotikaupunki yllätti taas positiivisesti ja opetti lisää itsestään. Tällä kertaa sen, että suomalaista designia ja yrittäjyyttä ei tarvitse lähteä hakemaan keskustaa kauempaa. Lisäksi huomasin, että pyöräileminen on taas kivaa.

Ensiksi pyöräreittini kulki Kauppiaskadulla vuosikymmeniä toimineeseen Kamera-Aittaan. Tarvitsin kameraani laturin hajonneen tilalle ja halpisversioihin kyllästyneenä suuntasin tällä kertaa luotettavammalta tuntuvaan, joskin itselleni uuteen osoitteeseen. Ja se kannatti, sillä sain paitsi iloista palvelua ja esittelykäytössä olleen vempeleen alennushintaan, myös huutavan oranssin värisen kassin, jolla mainostetaan pienyrittäjien Putiikkiviikot-tempausta.

kuva: Kaikki mitä rakastin

Seuraavaksi suuntasin torille, josta Eevan vinkistä tiesin etsiä Turku Design Festivaliin osallistuvien suunnittelijoiden tuotteita esittelevää Konttia. Hetken etsittyäni löysin paikan, ja sain esittelijältä ylemmässä kuvassa näkyvät esitteet. Tällä hetkellä näytillä on mm. Le Princen polkupyöriä sekä Season Onen mahtava pöytäryhmä ja kukkaruukut. Samaisen suunnittelijan pyyhkeitä löytyy kuulemma Maariankadun suloisesta LeenaElina -liikkeestä.

Kotimatkalla poimin vielä torin vihanneskojusta mukaani nipun parsaa. Hintaa sillä oli euro ja kokoa paljon enemmän kuin sillä yksilöllä, josta viime viikolla pulitin kolminkertaisen summan. Tämän ja eilisten euron paprika- ja omenapussien jälkeen herää jälleen kysymys, miksi olen ikinä tehnyt vihannesostoksiani kaupassa.

Kuten räjähdysmäisesti kasvaneesta postaustahdista ja uudesta ulkoasusta voi päätellä, sisustus- ja bloggausinspis on palannut. Nyt täytyy enää päättää, menenkö
a) maalaamaan keittiön tuoleja ja lakkaamaan parvekepöytää
b) järjestämään tauluseinää, vai
c) syömään sitä parsaa.

Kuulumisia kuvina

Jos joku siellä ruudun takana on miettinyt, olenko vielä hengissä niin kyllä vaan, täällä ollaan. Yritän tiivistää tähän viime viikkojen tapahtumia ruokien kuvien muodossa. Edellisen päivityksen jälkeen olen ainakin selvinnyt yhdestä reissusta pääkaupungille, yhdestä opiskelijavapusta, muutamasta tentistä sekä hyvin, hyvin useasta illasta kavereiden kanssa kaavalla no tulkaa tänne niin tehdään jotain kivaa. Ja kivaahan se on.

Eräällä kerralla vajaan 10 neliön keittiössämme syntyi pizzaa. Valmis tuotos katosi parempiin suihin ennen kuin ehdin saada siitä kuvaa, mutta kuvassa oleva basilika löytyy edelleen keittiön pöydältä.

Helsingin-reissun parasta antia oli ehdottomasti Fazerilla ystävän syntymäpäivän kunniaksi nautittu buffet-aamiainen. Täysin hintansa arvoista, kun vastaavasta pääsee iloitsemaan noin kerran vuodessa.

Ennen vappuviikkoa tein feta-pinaatti-makaronilaatikkoa, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli pelastaa väsynyt juhlija kokkaamiselta muutamana päivänä. Toimi kaksi päivää, kunnes loppui.

 Vapunaatossa oli tällä kertaa ihan erityistä hohtoa, kun sai ensimmäistä kertaa painaa oman yo-lakin päähän ja vielä haalarit päällä. Joku muukin oli kuulemma keksinyt tehdä saman.

Elämä järjestykseen

Jokunen viikko sitten tein terävän havainnon siitä, että yliopiston ja järjestötyön tuottamaa paperimäärää ei ole mahdollista ilman kunnollista arkistointijärjestelmää. Aikani pohdittuani marssin kauppaan ja ostin kauniit valkoiset mapit ja pari kansiota. Jäivät lojumaan pöydän viereen, ja paperikaaos jatkoi kasvuaan. Samaan aikaan koko elämä tuntui muistuttavan yhä enemmän sitä kaaosta.

Viime viikolla kuitenkin löysin niskan, josta ottaa kiinni. Järjestin paperit, kävin tentissä keräämässä tarvittavat opintopisteet ja hoidin roikkuneita projekteja ja puheluja. Tänään järjestin vielä raha-asianikin hakemalla siivun opintolainaa.

Mapitin eri asioihin kuuluvat paperit eri kansiohin, ja koristelin muutaman kansioista keväisillä väreillä. Luulin, että tähän tarvittaisiin jotain bloggaajamaisempaa materiaalia - kuten Dymo tai koristeteippejä - mutta käy se näinkin.

Nyt on tilaa niin pöydällä, budjetissa kuin elämässäkin, ja heti on helpompi hengittää. Aikataulussa tosin ei ole juuri tilaa, mutta sekin helpottaa pian.

Kevään paras pöytä

Huhtikuu pyörähti täällä käyntiin jälleen uuden tulokkaan kanssa. Sohvapöytä nimittäin kotiutui, ja se on ihana. Jopa mies tykkäsi. Enää pitäisi päättää ja sopia, missä määrin se kohtaa hiekkapaperin ja maalipensselin. Päätöksiä syntynee myöhemmin, nyt nautitaan pääsiäislomasta, auringonpaisteesta ja kodin uutuuksista.

Tulppaanit eivät valitettavasti eksyneet edelleenkään meille, mutta onneksi saan nauttia niistä tämän anoppilasta napatun kuvan muodossa. Keväistä pääsiäistä sinne ruudun toisellekin puolen!